Juhlavuoden kirjoitussarjamme jatkuu. Johanna Kiili kirjoittaa nyt asiakkaiden kokemustiedon ja ammattilaisten asiantuntijatiedon hyödyntämisestä rinnakkain. Mutta mitä on eettinen vartijuus?
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti 75 v / Kirjoitussarja
Asiakkaiden kokemustietoa ja ammattilaisten asiantuntijatietoa hyödynnetään rinnakkain monissa organisaatioissa. Parhaimmillaan nämä tiedon muodot täydentävät toisiaan ja muokkaavat palveluista asiakkaiden tarpeita vastaavia. Kokemustiedon hyödyntämisessä on usein kyse asiakasosallisuuden, esimerkiksi vertaistuen tai kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämisestä.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimassa ja Jyväskylän yliopiston kanssa yhteistyössä toteutetussa VerKo-hankkeessa (Vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden paikka lapsi- ja perhepalveluissa) asiakasosallisuuteen tartuttiin keskisuomalaisten ammattilaisten kanssa yhdessä kehittäen ja pohtien. Mukana Työsuojelurahaston rahoittamassa VerKo-hankkeessa oli järjestöjä ja julkisia organisaatioita sosiaali- kasvatus- ja terveyspalveluista. Hankkeen tutkimusosiossa tarkastelua kohdennettiin muun muassa asiakasosallisuuden eettisiin haasteisiin.
Eettiset haasteet liittyvät vastuiden, velvollisuuksien ja jaksamisen risteyskohtaan. Lapsi- ja perhepalveluissa toimivat ammattilaiset tunnistavat asiakkaiden osallisuuden voimavarana, jota ei pidä aliarvioida eikä jättää liian vähälle huomiolle, jotta arvokas kokemustieto tulee käyttöön. Samaan aikaan palveluiden käyttäjiä ja kokemusasiantuntijoita on suojattava liialta rasittumiselta ja vastuulta. Tutkimuksessa nimesimme ammattilaisten pohdinnat eettiseksi vartijuudeksi, joka on oleellinen osa asiakasosallisuuden kehittämistä.
Eettisellä vartijuudella tarkoitetaan kokemusasiantuntijoiden tukemista sekä palvelukohtaista analyysia siitä, mikä on kokemusasiantuntijoiden hyvinvoinnin kannalta parasta. Eettistä harkintaa tarvitaan monenlaisissa tilanteissa. Ammattilaiset saattavat esimerkiksi suodattaa kokemusasiantuntijoiden saamia palautteita julkisista esiintymisistä tai yhteistyökokouksiin osallistumisista, jos palautteiden arvioidaan olevan liian kriittisiä tai jopa ilkeitä.
Lisäksi korostettiin ammatillista vastuuta: kokemusasiantuntijoiden vastuulle ei tule siirtää ammatillista harkintaa sisältäviä tehtäviä. Myös identiteettikysymykset puhututtivat, etenkin lasten ja nuorten kohdalla. Lasten tuottamaa tietoa arvostetaan, ja samalla heidän anonymiteettiään halutaan suojata. Ammattilaiset ovat tarkkoja esimerkiksi siitä, että alaikäiset kokemusasiantuntijat eivät esiinny omilla nimillään julkisuudessa.
Asiakasosallisuus on yksi keskeinen kehittämiskohde lapsi- ja perhepalveluorganisaatioissa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ammattilaisen tulee kyetä monitahoisiin ja tarkkoihin arviointeihin eettisyyden näkökulmasta. Tästä syystä eettisiä ratkaisuja ja linjauksia ei tule jättää yksin ammattilaisten tehtäväksi, vaikka lopullinen vastuu onkin ammattilaisella. On tärkeää tarkastella asiakasosallisuuden eettisyyttä yhdessä palveluiden käyttäjien kanssa – myös tässä asiassa heitä osallistaen.
Tiukka eettinen tulkinta voi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa asiakasosallisuutta ei haluta kehittää, koska sen nähdään sisältävän liiaksi riskejä. Parhaimmillaan se tuottaa asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluita ja luo tilaa myös kokemustiedon käytölle. Eettisen vartijuuden voi tulkita olevan tapa, jolla lapsi- ja perheammattilaiset tuottavat kokemusasiantuntijoiden kanssa työskentelyssä uutta ammatillista asiantuntijaroolia.
Johanna Kiili, YTT, dosentti, yliopistonlehtori
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, sosiaalityön oppiaine
Jyväskylän yliopisto
Teksti perustuu artikkeliin Itäpuisto, Kiili, Malinen, Moilanen & Punna (2021) Perhe- ja lapsityön ammatilliset asiantuntijuudet kokemusasiantuntijuuden kontekstissa. Janus 3(29): 212–228.
Kuva: Petteri Kivimäki