Kuka haluaa olla yksin? Entä jos sinut on jätetty yksin? Ensikotiin tulevien vauvaperheiden vanhemmilla on usein haavoittavia ja vaikeita kokemuksia takanaan. Elämän aiheuttamat surut ja pettymykset ovat voineet olla esteenä pysyvien ja turvallisten ihmissuhteiden luomiselle. Toimitaan niin kuin on opittu, vaikka malleja ei juuri ole ollut.
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:n eri yksiköt esittäytyvät!
Kuluva vuosi on yhdistyksemme 75-vuotisjuhlavuosi, joten juhlistamme pitkää historiaamme
ja toimintaamme monin eri tavoin. Koska juhlimme pitkälti työn merkeissä, esittelemme
juhlavuoden aikana kaikki yksikkömme verkkosivuillamme ja some-kanavillamme.
Toivomme, että esittelyt avaavat eri työmuotojamme.
Vaikeudet ihmissuhteissa ovat vaikeuksia vuorovaikutussuhteissa. Ne heijastuvat myös vanhemmuuden tärkeimpiin asioihin vauvan ensimmäisinä elinkuukausina: vauvan ymmärtämiseen, näkemiseen ja hoivaamiseen. Jos vanhemmalla ei ole voimia oman elämän hallintaan, mistä vanhempi kaivaa voimia vauvakäärön hoitamiseen, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja aikaa? Kun sensitiivinen kyky huolehtia vauvan tarpeista ei ole vielä herännyt, vauvan voi sivuuttaa tai jättää odottamaan.
Miksi vauvan kanssa pitää koko ajan jutella?
Miksi en voi vain nukkua, koska mua väsyttää? Kyllä kai vauva pärjää itsekseenkin välillä? Tässä voisi olla muutamia kysymyksiä ensikotivanhempien vaikeiden hetkien UKK-palstalta (usein kysytyt kysymykset), jos meillä sellainen olisi.
Vauvan ensimmäiset elinkuukaudet ja koko ensimmäinen vuosi ovat korvaamattoman tärkeää aikaa aivojen kehitykselle, jota ei myöhemmällä iällä voi täysin korvata. Säikeet aivoissa joko syntyvät tai eivät synny, kehityksemme on näin yksinkertaista. Ymmärrys sekä vauvan että vanhemman tarpeista mahdollistaa varhaisen vuorovaikutussuhteen tukemisen tilanteissa, joissa myös vanhempi tarvitsee aikuisen rinnalleen itseään tukemaan. Siten vanhempi voi ja pystyy huomioimaan ikiomaa vauvaa.
Ensikodissa yöllä annettu apu on pysyvästi vanhempien top 3 -listalla.
”Se, että mua autettiin, vaikka en edes tajunnut apua tarvitsevani ja se, että muhun luotettiin ja kunnioitettiin mua vanhempana”, on paras kiitos, minkä ensikotityöstä voi vanhemmalta saada. Jokainen vuorokauden hetki, kun apua on tarjolla, on tärkeä.
Vauvan palaute on meillä jatkuvasti läsnä. Se on ihastelluin asia ensikodissa. Vauvan katse, hymy, lohduton itku, syliin uinahtaminen, leikistä innostuminen, uuden oppiminen, omaan vanhempaan luottaminen. Kun vanhemman ilo vauvasta ylittää arjen pienet ja isommat hankaluudet, meidän työsarkamme on tehty – rinnalla kulkeminen vauvaperheen kanssa.
Sirpa Savolainen
palvelupäällikkö
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry
