”Peloton. Rohkea. Levoton”

Lähisuhdeväkivaltatyö tarjoaa vertaistukiryhmän väkivaltaa kokeneille naisille. Tämä tarina kertoo naisten elämästä.

Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:n eri yksiköt esittäytyvät!

Kuluva vuosi on yhdistyksemme 75-vuotisjuhlavuosi, joten juhlistamme pitkää historiaamme
ja toimintaamme monin eri tavoin. Koska juhlimme pitkälti työn merkeissä, esittelemme
juhlavuoden aikana kaikki yksikkömme verkkosivuillamme ja some-kanavillamme.
Toivomme, että esittelyt avaavat eri työmuotojamme

SYYLLISYYS. Minäkö aiheutin ja annoin syyn puolison reaktioihin, tekoihin ja väkivaltaan? Miksi en lähtenyt heti? Tai aikaisemmin. Miksi en kertonut omille vanhemmilleni. Minä en olekaan syyllinen.

Lähisuhdeväkivaltatyön vertaistukiryhmän kaikki naiset ovat käyneet yksilökäynneillä ja ryhmä kokoontuu noin kymmenen kertaa. Ryhmiä järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri on ryhmän toimimisen kannalta merkittävää, mistä johtuen ryhmä aloitetaan aina luomalla yhteiset pelisäännöt.

Ryhmän tärkeimmät elementit ovat arvostava vuorovaikutus, luottamus ja turvallisuus. Naisten ryhmässä vertaisuus syntyy yhteisten kokemusten jakamisesta. Vertaistuella ja toisten selviytymistarinoilla on keskeinen merkitys silloin, kun ihminen on kohdannut identiteettiään ja koko olemassaoloaan horjuttavia kokemuksia, kuten väkivaltaa.

Vertaisuus auttaa ymmärtämään omia menneisyydessä tehtyjä valintoja suvaitsevaisemmin. Itsensä syyllistäminen väkivallan kohteeksi joutumisesta vähenee, mikä vaikuttaa siihen, että tämä hetki ja tulevaisuus on mahdollista nähdä valoisampina.

Ryhmässä moni on kokenut, että vertaistuki on ollut tärkein omaa toipumista edistävä tekijä. Vertaisuus on kantava voima väkivallasta toipumisessa. Vertaisryhmä voi olla tärkein paikka, joka pystyy kannattelemaan keskeneräisessä, epäselvässä ja epävarmassa elämäntilanteessa.

Vertaisryhmä voi toimia samaan aikaan terapeuttisena vertaistukena ja osallisuutta vahvistavana vaikuttamisen kanavana. Ryhmässä naiset saavat osallisuuden kokemuksen tunteesta, että heidän kuulumisellaan ryhmään on merkitystä, ja että heidän ajatuksensa ovat arvokkaita.

HÄPEÄ. Häpeä siitä, että en uskaltanut kertoa läheisilleni, mitä meillä kotona tapahtuu. Kertominen oli kiellettyä ja vaarallista. Pelkäsin. Ja häpesin.

Ryhmässä toimiminen mahdollistaa uudelleen kokemuksen osallisuudesta, joka väkivaltaa kokeneilta on yleensä kadonnut. Ryhmän vetäjät ja naiset suunnittelevat yhdessä tapaamiskertojen aiheet ja tavoitteet. Ryhmän tavoitteeksi voi muodostua arjen ja yksilötason muutosten lisäksi yhteiskunnallinen vaikuttuminen. Eräässä naistenryhmässä naiset kirjoittivat avoimen kirjeen silloiselle pääministeri Antti Rinteelle, jossa naiset muun muassa nostivat esiin rakenteellisen väkivallan kokijan näkökulmasta.

Joskus avun saaminen on niin vaikeaa, että pahimmillaan systeeminen toimimattomuus traumatisoi. Ryhmä tarjoaa turvallisen paikan ja ajan myös tämän kokemuksen käsittelemiseksi niiden kanssa, jotka ovat kokeneet samanlaisia vähätteleviä ja syyllistäviä kokemuksia ulkopuolisten taholta.

Väkivaltaa kokeneiden vertaistukiryhmän vetäjillä pitää olla osaamista erityisesti väkivaltailmiöstä, väkivallasta selviytymisestä, väkivallan vaikutuksista, traumatisoitumisesta, ryhmän kokoamisesta ja ryhmädynamiikasta, turvallisuudesta, palvelujärjestelmästä sekä lainsäädännöstä. Sisällöllinen tuottaminen vaatii osaamista ja tietoa erilaisista menetelmistä ja niiden soveltuvuudesta ryhmässä.

Ryhmän vetäjien kokemusten mukaan harva ulkopuolinen ymmärtää väkivaltailmiötä ja käsittää, kuinka hajalle ihmisen voi hakata myös henkisesti. Vertaistukiryhmässä pyritään traumaattisten väkivallan kokemusten käsittelemisen lisäksi löytämään oman elämän valopilkkuja ja uusia unelmia. Näiden avulla väkivaltakokemukset eivät enää määrittele naisten menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Tällöin naiset alkavat näyttäytyä oman tarinansa selviytyjinä.

VOITTAJA. SELVIYTYJÄ. Saan taas olla hauska, iloinen, hölmö tai ihan mitä haluan, vaikka väsynyt tai hiljainen. Ja silti minun ei tarvitse pelätä, että olen jotenkin väärin.

Juhlavuoden kirjoituksessamme esille nostetut kortit on tehty väkivaltaa kokeneiden naisten vertaistukiryhmässä. Korttien tekstit ovat naisten kertomaa.

Pia Suutari & Riikka Taipale
Lähisuhdeväkivaltatyö
Keski-Suomen Ensi- ja turvakoti ry