Syksyn 2025 eroseminaariryhmät
Oletko eronnut tai harkitset eroa, ja kaipaat tilanteeseesi tukea vertaisryhmästä?
Ensi- ja turvakodilla käynnistyy syksyllä kaksi Suomalainen eroseminaari -ryhmää:
- iltaryhmä kokoontuu 2.9. alkaen tiistai-iltaisin klo 17-20
- aamuryhmä kokoontuu 18.9. alkaen torstaiaamuisin klo 9-12.
Ryhmä kokoontuu 11 kertaa, kerran viikossa. Ryhmäkerran kesto on kolme tuntia. Ryhmäkerta sisältää keskustelua, ohjaajan alustuksia, pienryhmätyöskentelyä sekä toiminnallisia harjoituksia. Keski-Suomen ensi- ja turvakodin eroseminaari on tarkoitettu lapsiperheiden vanhemmille.
Suomalainen eroseminaari on vakiintunut eroauttamisen menetelmä. Se on koulutetun ohjaajan vetämä vertaisryhmä, jossa käsitellään eroon liittyviä kysymyksiä, tunteita ja tapahtumia. Ryhmässä käydään läpi eroon johtaneet mekanismit, parisuhteiden rakenteet sekä käsitellään eroon liittyvää vihaa, pelkoa, surua ja yksinäisyyttä. Eroseminaariin voi tulla missä eroprosessin vaiheessa tahansa.
Kysy lisätietoja ja ilmoittaudu mukaan: eroseminaari@ksetu.fi
Babyblues muuttui vauvaperheohjaukseksi
Babyblues-toiminta on tullut yli 30 vuoden aikana tutuksi tuhansille keskisuomalaisille perheille. Viime vuonna toiminnan nimi muuttui vauvaperheohjaukseksi. Työskentelyn keskiössä on edelleen tuttuun tapaan vauvaperheiden hyvinvointi.
Vauvaperheohjauksessa on asiakkaille tarjolla 1-5 maksutonta keskustelukäyntiä. Tapaamisessa voidaan keskustella vanhempien jaksamisen haasteista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai babyblues-oireilusta, vauvan uniasioista ja päivärytmistä. Keski-Suomen ensi- ja turvakodin vauvaperheohjaus on tarkoitettu alle 2-vuotiaiden lasten perheille.
”Eniten asiakkaita on vauvan uneen liittyen. Tapaamisissa pohditaan yhdessä, miltä tilanne kuulostaa ja kuinka perheen jaksamista voidaan vahvistaa”, kuvailee vauvaperheohjaaja Teresa Vilen Keski-Suomen ensi- ja turvakodista.
Tapaaminen puhelimitse, etänä tai kasvokkain
Ajan vauvaperheohjaukseen voi varata sähköisen ajanvarauksen kautta tai puhelimitse. Tapaaminen voidaan järjestää puhelimitse, etäyhteydellä tai kasvokkain joko Keski-Suomen ensi- ja turvakodin tiloissa tai tarvittaessa asiakkaan kotona. Vilenin työhön sisältyy myös vauvakerhoissa vierailemista ja uni- ja jaksamisasioista keskustelemista niissä.
”Nykyisin työssä näyttäytyy se, että perheet saavat paljon tietoa ja ohjausta netistä ja somesta. Vanhemmat saattavat kokea esimerkiksi painetta tietynlaiseen päivärytmiin. Netistä tullutta tietoa voi olla joskus hankalaa soveltaa omaan arkeen”, Vilen kertoo.
Suosittelun keskiarvo 8,8
Vauvaperheohjauksessa oli vuonna 2024 noin 300 asiakastapaamista. Palautekyselyyn vastanneet antoivat asteikolla 0-10 keskiarvoksi 8,8, kun kysyttiin, kuinka todennäköisesti suosittelisit palvelua muille. Vanhemmat kokevat saavansa siitä tärkeää apua arkeensa.
”Ihmiset hakeutuvat vauvaperheohjaukseen useimmiten itse tai neuvolan ohjaamina, kun tarvetta tuelle tulee. Tarkkaa aihetta työskentelylle ei tarvitse tietää etukäteen, vaan keskusteltaessa voidaan hahmottaa tilannetta. Tapaamisten jälkeen asiakas saatetaan myös tarvittaessa ohjata muihin palveluihin.”
Turvassa-podcast oikoo lähisuhdeväkivaltaan ja turvakotipalveluun liittyviä myyttejä
Me Jyväskylän turvakodin ohjaajat Elina ja Hannele olemme tehneet uuden Turvassa-podcastin, joka käsittelee lähisuhdeväkivaltaan ja turvakotipalveluihin liittyviä myyttejä. Idea podcastiin syntyi ikään kuin vahingossa ja aluksi hauskana vitsinä. Podcastin nimi kuvastaa sitä, että jokaisen ihmisen tulisi olla turvassa omassa kodissaan ja kotona ei kuuluisi kenenkään pelätä. Näin ei kuitenkaan valitettavasti aina ole.
Halusimme tehdä podcastin, jotta tietoisuus lähisuhdeväkivallasta lisääntyy ja ihmisten kynnys hakea apua lähisuhdeväkivaltaan madaltuu. Työssä kohtaamme paljon erilaisia ennakkoluuloja ja -oletuksia, jotka eivät ole oikeita tai paikkaansa pitäviä. Koemme, että podcast on tätä päivää ja sen kautta voimme tavoittaa useita ihmisiä.
Podcast koostuu neljästä eri jaksosta, joissa jokaisessa käydään lähisuhdeväkivaltaan ja turvakotipalveluihin liittyviä myyttejä läpi eri teemojen kautta. Ensimmäisessä jaksossa pohditaan kenelle turvakoti on tarkoitettu. Toisessa jaksossa puolestaan keskitytään oikomaan mielikuvia turvakodista paikkana. Kolmannessa jaksossa vieraaksi saapuu yhdistyksemme kokemustoimija Jenni, joka kertoo, kuinka itse on selvinnyt lähisuhdeväkivallasta. Neljäs jakso nostaa esille lapset ja väkivallan vaikutukset heihin.
Aluksi podcastin äänittäminen jännitti, mutta se olikin hauskaa, kun vauhtiin päästiin. Podcastin teimme yhteistyössä Valo-valmennusyhdistyksen Jyväskylän toimipisteen kanssa. Podcastin toteutus ilman viestintäalan osaajia olisi ollut meille mahdotonta. Yhteistyö sujui hyvin ja meillä on uusia ideoita, mistä jatkamme podcastia.
Ota Turvassa-podcast kuunteluun ja vinkkaa siitä myös kavereille. Podcast löytyy Spotifystä nimellä Turvassa ja sitä voi kuunnella maksuttomasti.
Jyväskylään ei saatu toista turvakotia
Yhdistyksemme haki syksyn rahoitushaussa valtionrahoitusta toiselle turvakodille Jyväskylään Äänekosken lopetetun turvakodin tilalle. ”Valitettavasti emme saneet rahoitusta ainakaan tälle vuodelle”, kertoo toiminnanjohtaja Tuija Sojakka. Jyväskylän Kuokkalassa sijaitseva turvakoti oli viime vuonna Suomen turvakodeista useimmiten täynnä ja käyttöaste oli 85 %. Myös vuokranantajasta johtuvista syistä suljetun Äänekosken turvakodin käyttöaste oli korkea. Lähisuhdeväkivallan tai sen uhan vuoksi olonsa turvattomaksi tunteva väkivallan kokija pääsee aina johonkin Suomen turvakodeista. Turvakotiin voi soittaa milloin tahansa, jos oma tilanne mietityttää ja turvakotiin tulon tarpeellisuudesta haluaa keskustella ammattilaisen kanssa.
Jyväskylän turvakodin puhelinnumero on 050 468 8179.
Toivotamme kaikille hyvää joulua!
“Kuta pienempi itse on, sitä isompi joulu tulee.” (Tove Jansson)
Kiitämme kuluneen vuoden yhteistyöstä ja toivotamme rauhallista joulua sekä onnea vuodelle 2025!
t. Keski-Suomen ensi- ja turvakodin väki
Vauvaperheen vanhemman neuromonimuotoisuus ja arjen haastavat tilanteet
Neuromonimuotoisuus – miksi juuri se vauvafoorumin aiheeksi? Tästä kirjoittaa vastaava sosiaalityöntekijämme Ida Halme blogissaan, joka on julkaistu Ensi- ja turvakotien liiton nettisivujen Vieraskynä-osastolla 3.10.2024.
Neuromonimuotoisuus – miksi juuri se vauvafoorumin aiheeksi? Tätä meiltä ensikodilta kysytään usein ja vastaan, että siksi koska neuromonimuotoisuus on päivittäin läsnä ensikodin arjessa, vaikuttaa vauvojen elämään, ihmetyttää ja hämmentää vanhempia sekä herättää heissä sekä työntekijöissä kysymyksiä, mutta onneksi myös vastauksia.
Yhtenä aamuna ensikodilla
On torstai-aamu ensikodilla. Tiina-äiti tulee aamupalalle. Hän esittelee liiketoimintasuunnitelmaa, jonka on edellisiltana tehnyt. Eilen aamulla hänellä ei vielä ollut liikeideaa, vaan hän oli hakeutumassa opiskelemaan ja soitteli haluamansa koulun opolle. Päivän aikana kampaajalla Tiinalle tuli kuitenkin liikeidea.
Tänään onkin kiire, koska Tiina lähtee heti etsimään liiketiloja tulevalle yritykselleen. Tätä varten pitää tehdä ammattilaistason meikki ja käydä ostamassa edustavat uudet vaatteet. Tiinalla on kyllä paljon vaatteita, mutta hän ei muista löytyisikö jotain edustavaa, koska vaatteet on huoneen nurkassa Tiinan mittaisessa kasassa eikä vaatekasan luo pääse, koska huoneessa on niin paljon tavaraa. Meikatessaan Tiina muistaa menevänsä ystävänsä kanssa tänään kahville, huoneen siivous saa taas siirtyä, vaikka se olikin sovittu ohjaajan kanssa yhdessä tehtäväksi.
Ohjaaja kyselee, mikä on kuukauden ikäisen vauvan tilanne, vieläkö vauva nukkuu ja mitä vauvan päivään kuuluu. Tiina hätääntyy ja jähmettyy, hän unohti vauvan eikä muista, missä vauva on. Onneksi ohjaaja löytää vauvan pinnasängystä juuri heränneenä.
Samaan aikaan Mikko-isä tulee huoneesta Veeti-vauvan kanssa. Veeti itkeskelee, hamuilee suullaan ja imee intensiivisesti sormiaan. Ohjaaja huikkaa Mikolle, mitä kaikkia nälkäviestejä Veeti eleillään kertoo ja ehdottaa, josko Mikko antaisi Veetille maitoa. Mikko on kuitenkin katsonut kellosta, että on jo myöhässä itse suunnittelemastaan leikkihetkestä. Nyt pitää olla 30 minuuttia leikkimatolla.
Leikkimatolla Veetin itku yltyy huudoksi ja ohjaaja ehdottaa maidon antamista ja kertaa, mitä nälän merkkejä Veeti näyttää. Mikko ei kuitenkaan halua, koska päiväohjelmassa on vielä 20 minuuttia leikkiä eikä Veetillä voi olla nälkä, koska syöttöväliksi ei vielä ole tullut kolmea tuntia.
Myös Henna-äiti heräilee Pinja-vauvan kanssa. Hennaa ahdistaa. Ystävä on laitellut kurjia viestejä yön aikana, omat raha-asiat mietityttävät, perinnästä tuli taas kirjeitä, vauvan isäkin on ollut bilettämässä Hennan asunnolla ja Henna pelkää häätöä. Hennaa häiritsee olohuoneen ikkunalaudalla kävelevän variksen kävely, ja kahvinkeittimestä kuuluva äänikin tuntuu pahalta, vaikka kahvia on saatava. Myös paidan saumat raapivat ja Hennaa hermostuttaa.
Henna tunnistaa, että ahdistuneena kaikki aistiärsykkeet tuntuvat ylivoimaisilta. Pinjakin kitisee sylissä nälkää ja Henna kokee tilanteen liian kuormittavaksi ja pelkää raivoavansa Pinjalle. Ohjaaja sopii hoitavansa Pinjan aamutoimet, jotta Henna voi pötkötellä hetken painopeiton alla musiikkia kuunnellen. Se yleensä auttaa Hennaa tällaisissa tilanteissa.
Vauva-arkeen voi saada tukea
Monilla ensikodin vanhemmilla on erilaisia neuromonimuotoisuuden piirteitä, vaikkei heillä diagnooseja ehkä olekaan. Jotkut ovat hakeneet apua terveydenhuollosta, osa ei ole päässyt tutkimuksiin tai avun piiriin, osa ei halua terveydenhuollon apuja. Kuitenkin usein vauvan syntymän jälkeen uudessa elämäntilanteessa omat tututkin piirteet ja toimintatavat tulevat eri tavalla esille.
Vauva-arkeen sopeutuminen ei olekaan helppoa ja arki ja tunnesäätely on hankalaa. Voi olla vaikea ymmärtää, miksi näin on, miksen ymmärrä vauvan viestejä, miksei vauva toimi niin kuin ajattelen ja eri oppikirjatkin kertovat. Vastasyntyneen vauvan perushoidon opittuaan vanhemmalla voi olla haasteita pysyä mukana vauvan nopeasti etenevässä kehityksessä. Tilanteet saattavat olla vanhemmille hyvin hämmentäviä ja vaikuttaa lapsen hyvinvointiin.
Tilanteiden sanoittaminen, niissä tukeminen ja erilaisten toimintamallien sekä apukeinojen pohtiminen yhdessä vanhemman kanssa ja niissä ohjaaminen onkin arkipäivää ensikodilla. Usein vanhempaa autetaan etsimään apuja terveydenhuollosta, mutta arjen ohjaaminen ja apukeinojen saaminen erilaisiin arjen tilanteisiin on vähintään yhtä tärkeää.
Ammattilaisetkin tarvitsevat lisätietoa ja koulutusta
Vaikka ensikodilla on paljon osaamista ja tietoa neuromonimuotoisuudesta, silti asiat mietityttävät ja uutta tietoa tutkimuksesta ja käytännön tukemisesta kaivataan jatkuvasti, koska neuromonimuotoisuus on ensikodin jokapäiväistä arkea. Siksi haluammekin itse oppia aiheesta lisää sekä tukea muidenkin vauvaperheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten tietouden lisääntymistä neuromonimuotoisuudesta, koska me kaikki olemme yhdessä vaikuttamassa vauva- ja lapsiperheiden hyvinvointiin.
Tervetuloa oppimaan ja verkostoitumaan Vauvafoorumiin 2024, jonka teemana on vanhemman neuromonimuotoisuus. Tilaisuus järjestetään Jyväskylässä Yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton sekä Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:n kanssa 20.-21.11.24.
Linkki ohjelmaan ja ilmoittautumiseen löytyvät täältä:
https://ensijaturvakotienliitto.fi/tapahtumat/vauvafoorumi2024/
Vapaaehtoismummo tuo iloa monen elämään
Keski-Suomen ensi- ja turvakodin ovella käy iloinen pulina, kun alle kolmevuotiaiden lasten yhden vanhemman perheille suunnattu vertaistukiryhmä kokoontuu. Tulijoita on vastassa pitkänlinjan vapaaehtoiset Aila Kruus ja Tarja Ratalaakso. On Viikkohuilin aika.
Joka toinen maanantai kokoontuva ryhmä on osa vertaistukitoimintaa, jolla tuetaan yksinhuoltajavanhempien jaksamista arjessa. Jo vuosia jatkuneelle työlle riittää kysyntää. Siitä on myös kasvanut osallistujille tärkeä osa elämää – niin vanhemmille, lapsille kuin vapaaehtoisille.
”Työstä tulee hyvä mieli”
Vapaaehtoisena ryhmässä toimivalla Ailalla on pitkä kokemus hallitustyöstä Keski-Suomen ensi- ja turvakodissa. Vaikka hallitustehtävät ovat jääneet, vapaaehtoisuus jatkuu.
”Halusin aikanaan ryhtyä vapaaehtoismummoksi, mikä onkin täyttänyt kaikki toiveeni. Vapaaehtoisuus on tärkeää, arvokasta, palkitsevaa ja voimaannuttavaa. Tästä jos mistä tulee hyvä mieli”, Aila sanoo.
Viikkohuilissa vapaaehtoiset huolehtivat lapsista sillä aikaa, kun vanhemmat saavat hetken omaa aikaa tehdessään ohjaajan kanssa omia juttujaan. Kahden tunnin tapaaminen päättyy aina yhteiseen lounashetkeen.
”Touhuamme lasten kanssa, leikimme ja laulamme tai valvomme aamupäiväunia. Lasten ehdoilla mennään. Jos tulee vanhempaa kesken kaiken ikävä, sitten mennään vanhemman luo”, Aila kuvailee.
”On ilo tehdä jotain hyvää”
Pitkäaikaiset vapaaehtoiset ovat nähneet vuosien varrella monia yhden vanhemman perheitä – samalla, kun vauvat ovat varttuneet taaperoiksi. Tarvetta työlle on, sillä kaikilla vanhemmilla ei välttämättä ole paikkakunnalla omia verkostoja. Viikkohuili saattaa olla vanhemman ainut vapaahetki.
”Ryhmässä vanhemmat pääsevät juttelemaan muiden aikuisten kanssa, vaihtamaan arjen kokemuksia ja ystävystymäänkin”, Tarja kertoo. Hän lähti mukaan toimintaan jäätyään eläkkeelle ja halutessaan tehdä jotakin merkityksellistä.
”On mukavaa puuhata lasten kanssa sekä seurata heidän kasvuaan ja kehitystään. On ilo tehdä vapaaehtoisena jotain hyvää. Kyllä siinä omat selkäkivutkin unohtuvat, kun lapsi tullessaan innokkaasti tervehtii Tarja, Tarja, Tarja.”
Asiakkailta saatu palaute, lämpimät katseet ja iloiset hymyt ovat parasta palkkaa. ”Onhan se mukavaa, kun vanhemmat lähtiessä kiittävät ja lapset vilkuttavat. Nähdään taas!”, Aila ja Tarja sanovat hymyillen.
Kokemustoimija kertoo oman tarinansa lähisuhdeväkivallasta
Keski-Suomen ensi- ja turvakodin uudet kokemustoimijat ovat oman elämänsä lähisuhdeväkivallan kokijoita. Kokemustoimijoina he haluavat puhua kokemuksistaan, jakaa tietoa ja lisätä ymmärrystä. Tässä jutussa kaksi heistä kertoo oman tarinansa.
Kokemustoimijakoulutukseen voivat hakea henkilöt, jotka ovat olleet Keski-Suomen ensi- ja turvakodin palveluiden piirissä ja kokevat olevansa valmiita kertomaan omista kokemuksistaan muille. Kokemustoimijat eivät ole vertaistukijoita, vaan lisäävät ymmärrystä ja tietoa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, opiskelijoille ja suurelle yleisölle.
He voivat toimia erilaisissa tehtävissä kokemuspuhujina, olla mukana eri työmuotojen kehittämisessä ja suunnittelussa vai vaikka työparina työntekijän kanssa. Keväällä toteutettu koulutus antoi tarvittavat eväät kokemustoimijana toimimiseen, esiintymiseen sekä oman tarinan rakentamiseen ja sen kertomiseen.
Keski-Suomen ensi- ja turvakodin oma kokemustoimijakoulutus alkoi vuonna 2023. Kaikki koulutuksesta vastaavat kouluttajat ovat suorittaneet kokemustoimijoiden kouluttajakoulutuksen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen – Lue Mallan tarina
Mallan tarina – jatkuvasta pelosta kohti uutta elämää
Mallan nimi on jutussa muutettu elämäntilanteen takia turvallisuussyistä. Hänen tarinansa alkoi kauan sitten, mutta vasta kokemustoimijakoulutuksessa hän alkoi ymmärtää, että jokainen parisuhteessa eletty vuosi oli liikaa. Yksi ratkaisevista tekijöistä muutokseen oli Minun oikeuteni -lomake, jonka hän sai käsiinsä.
”Vedin parisuhteessa masennus- ja ahdistuslääkkeitä ja vaikka mitä, mutta aina vain ahdisti. Vuosien aikana olen myös käyttänyt paljon erilaisia palveluja ja kohdannut monia ammattilaisia ennen kuin aloin ymmärtää, mistä on kyse. Vähitellen vyyhti alkoi avautua, asioille löytyä sanoja ja lopulta riuhtaisin itseni irti.
Olen kokenut parisuhteessa muun muassa taloudellista, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, mikä oli pahinta sekä vainoamista, seuraamista, videovalvontaa ja paikantamista. Ero ei ole lopettanut kiusaamista, vaan se jatkuu eri muodoissa edelleen.
Koulutus oli ihan huikea kokemus. Edelleen rämmin upottavassa suossa rahattomana, mutta enää ei tarvitse olla hiljaa. Parasta on ollut sellaisesta muotista ulos tuleminen, johon yritin itseäni vuosia survoa, vaikka en koskaan siihen mahtunut.
Sellaiset jäljet väkivalta jätti, että on vaikea luottaa kehenkään mieheen. On vaikea kuvitella, että olisin vielä joskus ´jonkun oma´. Seuraavaksi haluaisin käydä sellaisen koulutuksen, jossa puhuttaisiin turvallisesta parisuhteesta sekä terveellisestä ja turvallisesta vauva-ajasta. Näistä en omien kokemusteni perusteella tiedä mitään.
Kun kerroin ensimmäisen kerran oman tarinani asiantuntijoille, se oli valtavan voimaannuttavaa. On tärkeää puhua siitä, että lähisuhdeväkivaltaan liittyy paljon pelkoa ja häpeää. Itse olen pelännyt vuosia henkeni edestä, mutta enää en pelkää – eikä enää tarvitse hävetä. Haluan puhua, jotta oman lapseni tai kenenkään naisen ei tarvitse kokea tällaista. Nyt menen elämässä eteenpäin oma turvallisuus edellä.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen – Lue Erikan tarina
Erikan tarina – väkivallasta on uskallettava puhua
Erika Hast esiintyy jutussa omalla nimellään. Hänenkin taustaltaan löytyy pitkä parisuhde, jonka aikana hän joutui kokemaan ”hyvin kekseliästä väkivaltaa”: niin henkistä, fyysistä, taloudellista kuin seksuaalista sekä alistamista ja kontrollointia.
”Seksuaalinen väkivalta oli niin julmaa, että sen jälkiä korjataan loppuikä. Elämä väkivaltaisessa suhteessa on hallitsematonta pyörremyrskyä, jota tekijä hallitsee. Kumppanille riitti väkivallan syyksi vaikka se, että vastasin liian hitaasti tai liian nopeasti tai olin vain väärin. Tällaisessa suhteessa korostuu vahva omistussuhde – minuakin kutsuttiin investoinniksi tai sijoitukseksi.
Meni pitkään ymmärtää, ettei tällainen ole normaalia. Sain turvakodista apua sekä sanat ja käsitteet, mitä on tapahtunut. Irti pääseminen on kuitenkin ollut vaikeaa ja kontrollointi jatkuu. Väkivalta ei lopu erotessa, se vain muuttaa muotoaan. Viranomaistahot ovat tulleet monipuolisesti tutuiksi suhteen päättymisen jälkeen.
Väkivalta on hurjaa, kauheaa ja epäreilua eikä kenenkään pitäisi joutua vastaaviin tilanteisiin. On vaikeaa ymmärtää, että näitä asioita tapahtuu kodeissa, joiden pitäisi olla turvapaikkoja. Kun väkivalta on arkea, sille ei voi kotona tehdä mitään. Toivon, että saisin kokemustoimijana esimerkiksi viranomaiset havahtumaan asian äärelle, jotta joku huomaisi, että tuo ihminen elää väkivallan keskellä ja kuolemanpelon kanssa.
Varsin vähän puhutaan siitä, miten väkivalta vaikuttaa psykofyysisesti. Jätetyistä jäljistä huolimatta voin nyt hyvin, saan tehdä mielekästä työtä ihanien ihmisten kanssa ja elämässä on paljon ilonaiheita. Paljon on terapiaa takana. Nyt alkaa tuntua siltä, että kerron omaa tarinaani. Pelko ei ole enää vallitseva tunne. Pahinta, mitä voin väkivaltaa minulle tehneelle henkilölle tehdä, on se, että olen onnellinen ja jatkan elämääni.
Haluan myös sanoa, ettei ole yhtä stereotyyppiä väkivallan tekijälle tai kohteelle. Koska väkivaltaa on niin paljon, on hyvin todennäköistä, että moni tuntee jonkun, joka kohtaa kotona väkivaltaa. Siitä on uskallettava puhua. Toivon, ettei keneltäkään löytyisi ymmärrystä väkivallan tekijää kohtaan.”