Juhlavuoden kirjoitussarjamme jatkuu. Sanomalehti Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen kirjoittaa nyt aiheesta “Pääsevätkö lapset ja nuoret ääneen yhteiskunnassamme?”
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti 75 v / Kirjoitussarja
Suomessa on kaikilla oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä – vai onko? Kuuluuko yhteiskunnassamme myös lasten ja nuorten ääni? Mielestäni ei lainkaan siinä määrin kuin olisi tarpeellista. Tämä on asia, johon myös tuoreen lapsistrategian toteutuksessa tulisi kiinnittää huomiota.
Lasten ja nuorten ääni jää kuulumattomiin usein siksi, että heidän mielipiteitään ei yksinkertaisesti pidetä niin tärkeinä kuin aikuisten ajatuksia. Vähättely ei useinkaan ole tietoista, vaan pitkän kulttuurisen perimän tulosta. Vähättely ei ole myöskään välttämättä pahantahtoista, vaan me aikuiset pyrimme usein rajoittamaan lasten ja nuorten sananvapautta suojellaksemme heitä. Näin tapahtuu, vaikka itse asiassa lasten ja nuorten sananvapauden turvaamisen pitäisi olla aikuisille yksi tärkeimpiä tehtäviä.
Ihmisellä on lapsesta alkaen oikeus oman mielipiteen kertomiseen. Kyse on perustuslaillisesta oikeudesta, joka on kirjattu myös YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. Sananvapautta käsitellään kahdessa eri artiklassa.
- 12. artiklassa sanotaan: ”Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.”
- 13 artikla toteaa: ”Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.”
Viimeksi mainitun oikeuden käytölle voi toki käytännössä olla laissa säädettyjä rajoituksia esimerkiksi muiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi tai kansallisen turvallisuuden vuoksi.
Medialla on oma vastuunsa lasten ja nuorten sananvapauden edistämisessä. Sanomalehdet ovatkin jo vuosikymmenet pitäneet asiaa esillä erityisesti mediakasvatuksen näkökulmasta. Lehdet ovat tehneet Sanomalehti opetuksessa -työtä; sillä on yli 50 vuoden perinne suomalaisissa kouluissa.
Koulujen perinteinen, helmikuun alkuun sijoittuva Sanomalehtiviikko muuttui tänä vuonna Uutisten viikoksi. Yksi teema oli juuri lasten ja nuorten osallisuus mediassa. Viikon kynnyksellä Uutismedian Liitto (entinen Sanomalehtien Liitto) julkaisi sekä koulujen että toimitusten käyttöön Lapset ja nuoret äänessä -oppaan. Siinä on erilaisia näkökulmia lasten ja nuorten haastattelutilanteisiin. Oppaan voi ladata käyttöönsä veloituksetta verkosta.
Valtaosa uutissisällöissä esiintyvistä ihmisistä on aikuisia. Lapset ja nuoret pääsevät heikosti ääneen silloinkin, kun kyseessä ovat heitä itseään koskevat asiat ja päätökset.
Miten tilannetta voisi parantaa? Koulut ovat tässä avainasemassa. Yleensä kouluilla suhtaudutaankin myönteisesti median pyyntöihin päästä kuvaamaan ja haastattelemaan nuoria. Mutta on niitäkin kouluja, joissa suhtaudutaan toimittajien ja kuvaajien pyyntöihin nihkeästi. Yhteistyö median kanssa koetaan vaivalloiseksi, muuta työtä häiritseväksi ja turhan paljon aikaa vieväksi.
Joskus opettajat pyrkivät suojelemaan oppilaitaan julkisuudelta; se kertonee epäluottamuksesta mediaan. Tällöin usein vedotaan siihen, että mediassa esiintymiseen ei ole lupaa oppilaiden vanhemmilta.
Joskus opettajat pyrkivät ohjailemaan, kuka pääsee ääneen ”nuorten edustajaksi”. Yhteiskunnallisesti vaikuttavinta olisi, jos esille pääsisivät mahdollisimman monenlaiset nuoret – eivät vain luokkien priimukset.
On kuitenkin hyvä muistaa, että suomalaisia toimittajia ohjaavat työssään Journalistin ohjeet. Niiden noudattamista valvoo Julkisen sanan neuvosto (JSN). Nämä eettiset itsesääntelyohjeet määrittelevät vastuullisen median toimintatavat.
Ohjeiden mukaan alle seitsemänvuotiaita ei haastatella ilman vanhempien lupaa. Lupa tarvitaan myös 7–14-vuotiaiden vanhemmilta, lukuun ottamatta julkisia tilanteita ja tallenteita. Julkinen tilanne voi olla vaikka onnettomuus koulun pihalla. Tällöin lasta voi haastatella mutta niin, että siitä ei saa aiheutua traumaa.
Yhteistyö median kanssa voi tuntua opettajista ja muista kasvattajista vaivalloiselta mutta se on sananvapauden – tärkeän perusoikeuden – mahdollistamista. Se on myös tapa osoittaa lapsille ja nuorille arvostusta.
Inkeri Pasanen
Sanomalehti Keskisuomalaisen varapäätoimittaja