Valtakunnallisen varhaisen tuen päivänä 8.2. liputettiin yhteisen vanhemmuuden puolesta. Jyväskylässä järjestetty tilaisuus veti puoleensa luennoin ja työpajoin lasten ja perheiden parissa toimivia ammattilaisia, vapaaehtoisia, vertaisia, opiskelijoita, kehittäjiä ja muita teemasta kiinnostuneita.
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanajohtaja Susanna Huovinen toivotti kaikki osallistujat lämpimästi mukaan Antti Kariston ja Jussi Simpuran toimittaman “Sata lausetta hyvinvoinnista” -kirjan sanoin: ”Mitä on yhteisvastuu? opettaja kysyi. Pitkä hiljaisuus, sitten luokan priimus arveli: Eiks enne ollu joku sen nimine keräys?”
“Vaikka päivän teema on varhainen tuki ja yhteinen vanhemmuus, ei ole hullumpaa aloittaa puhumalla hiukan vastuusta – yhteisestä vastuusta. Meillä on varmasti erilaisia käsityksiä siitä, mitä me tarkoitamme yhteisellä vastuulla. Itse ajattelen, että yhteinen vastuumme on olla rakentamassa yhteistä yhteiskuntaa, kukin omalla panoksellamme, omien voimavarojemme mukaan”, Huovinen pohtii.
“Hyvinvointivaltion tai nykyisin enemmänkin käytetyn termin, hyvinvointiyhteiskunnan perusidea on juuri vastuussa. Meillä ei ole pelkkiä oikeuksia, vaan meillä on myös velvollisuuksia. Mielestäni yksi keskeisimmistä yhteisistä vastuistamme on pienten puolustaminen – parhaillaan käynnissä olevan vanhustenhoivan keskustelun keskellä ehkä myös laajemmin; heikommassa asemassa tai vaikeassa elämäntilanteessa olevien puolustaminen voimakkaampien ja väkevämpien keskellä. Näin vaalikevään aikana saa, voi ja oikeastaan pitääkin puhua myös taloudellisista resursseista: mihin ja miten yhteisiä veroeurojamme käytetään.”
“Varhaisen tuen tai avun kautta voimme varmuudella auttaa ihmisiä joutumasta vieläkin hankalampaan tilanteeseen. Lapsille, vanhemmille ja perheille tämä voi tarkoittaa neuvolan huomaamaa avuntarvetta, varhaiskasvatuksessa havaittua tarpeellista tukea tai jonkin järjestön tarjoamaa helpotusta arjen keskellä.”
“Esimerkiksi meillä Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:ssä kovin tarpeelliseksi havaittuja auttamisen paikkoja ovat väsymyksen keskellä kamppailevat vauvaperheet, jaksamistaan pohtivat yhden perheen vanhemmat tai eron keskellä kipuilevat parit. Erityisesti ryhmätoimintamme koetaan hyvin tärkeäksi, vertaisten apu korvaamattomaksi.”
“Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia varhaisen tuen näkökulmasta: Millä tavalla parhaiten voidaan tukea molempia vanhempia ottamaan vastuuta yhteisen perheen taipaleesta ja tulevaisuudesta? Miten apu voisi olla mahdollisimman oikea-aikaista, vahvistaa ihmisten osallisuutta?”
Kuvassa Ksetun tiimi: Susanna Huovinen (vas.), Jaana Heimonen, Anne Backman ja Sirpa Savolainen.
