Turvakodissa olevat lapset ovat yleensä joko kokeneet itse lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa tai ovat eläneet olosuhteissa, joissa on ollut lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa. Lasten osallisuudesta kirjoittavat THL:n asiantuntijat Tanja Koivula ja Essi Julin.
Keski-Suomen ensi- ja turvakoti 75 v / Kirjoitussarja
Aikuisten ja lasten kokema lähisuhdeväkivalta on melko yleistä ja sillä on negatiivisia seurauksia sekä väkivaltaa kokeneelle että sitä todistaneelle henkilölle. Lapset ja nuoret, jotka todistavat vanhempaan kohdistuvaa väkivaltaa, joutuvat usein myös itse aikuisen väkivallanteon kohteeksi. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee pyrkiä tunnistamaan ja ehkäisemään mahdollisimman varhain, muun muassa kehittämällä tehokkaita riskinarviointityökaluja sekä tukemalla riskissä olevia perheitä.
Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden lasten riskinarviointi kartoittaa välitöntä vaaraa, turvallisuuden tunnetta ja väkivallan seurauksia.
Suomalaisissa turvakodeissa ei ole tällä hetkellä yhtenäistä työskentelytapaa, jolla kartoittaa ja arvioida turvakodissa olevan lapsen lähisuhdeväkivallan riski- ja suojatekijöitä.
Vuosina 2019–2020 THL pilotoi ja tutki Suojassa (iRiSk) -menetelmää yhdeksässä suomalaisessa turvakodissa osana palveluiden kehittämistyötä. iRiSk–menetelmä on Ruotsissa sosiaalityöhön kehitetty ja tutkittu kartoitus- ja tukimenetelmä tilanteisiin, joissa lapsi elää lähisuhdeväkivallan vaikutuksen alaisuudessa. Menetelmä on suomennettu Suojassa-menetelmäksi.
Suojassa-hankkeen tavoitteena oli yhtenäistää ja kehittää suomalaisissa turvakodeissa tehtävää asiakastyötä tuomalla puolistrukturoitu ja systemaattinen työväline lasten lähisuhdeväkivallan riski- ja turvatekijöiden kartoitukseen ja arviointiin.
Lapsikeskeistä riskinarviointia tulee tehdä ainakin kolmesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen arviointi koskee asiakkaan välitöntä vaaraa tai arviointia väkivallan tekijän vaarallisuudesta. Lisäksi tulee arvioida lapsen ja nuoren kokemusta läheisistä ihmissuhteistaan ja erityisesti turvallisuuden tunnetta niissä. Tämä näkökulma on keskeinen taattaessa lapsen oikeus suojeluun. Aikuisen tulee kuunnella lapsen ja nuoren huolenaiheita tarkasti, jotta hänen oma äänensä tulee kuuluviin sekä tarjota lapselle tukea.
Kolmas näkökulma painottaa väkivallan seurauksia ja lapsen toipumisen tarvetta. Lapsi ja nuori voi tarvita monenlaista tukea käsitellessään väkivallasta aiheutuneita seurauksia. Osana arviointia tulee kiinnittää huomiota myös lapselle aiheutuviin mahdollisiin kehitystä uhkaaviin riskeihin.
Turvakotien ja lastensuojelun välinen palveluketju kaipaa systemaattisuutta ja sujuvoittamista.
Erityisen tärkeää on ollut saada lapsen väkivaltakokemukset systemaattisesti kartoitettua ja lapselle mahdollisuus keskustella omista kokemuksistaan turvakotijakson aikana.
Jokaiselle lapselle nimetään oma työntekijä, joka varaa aikaa lapsen kanssa työskentelyyn. Alustavat tutkimustulokset osoittavat Suojassa-menetelmän soveltuvan suomalaisiin turvakoteihin, joten se tullaan ottamaan käyttöön kaikissa Suomen turvakodeissa. Turvakodeissa on käytössä myös useita muita eri menetelmiä, jolla tukea lapsen ikätasoista osallisuutta.
Turvakodin työntekijä laatii arvion lapsen tilanteesta Suojassa-menetelmän ja muihin esiin tulleisiin tietoihin perustuen, joka toimitetaan tarpeen mukaan lapsen asuinkunnan sosiaalityöntekijälle. Arviolla pyritään saamaan lapsen tilanteesta systemaattinen kokonaiskäsitys sekä tukemaan viranomaisia jatkoselvityksissä ja tarpeellisten suojelutoimien käynnistämisessä.
Moniammatillinen yhteistyö ja sen kehittäminen on keskeinen painopiste nyt ja tulevaisuudessa, jota edistetään esimerkiksi kouluttamalla THL:ssä lastensuojelun ammattilaisia lähisuhdeväkivallasta, systeemisestä toimintamallista ja riskinarvioinnista.
Jokaisen lapsen yhdenvertainen osallistaminen on mahdollista ja tämän edistäminen kuuluu kaikille.
Turvakodeissa on Suomessa vuositasolla noin 5 000 asiakasta, joista noin puolet on lapsia. Koska turvakotijaksot ovat yleensä melko lyhyitä, lastensuojelun ja turvakotien ammattilaisten yhteistä tekemistä tarvitaan paitsi jakson aikana, myös sen päättyessä, jotta lapsen tarpeet ja turvallisuus tulevat arvoiduiksi riittävällä tavalla.
Toiveena on, että lapsen yhdenvertaista osallistumista ei unohdettaisi tässä palveluiden nivelvaiheissa vaan ammattilaiset voisivat toinen toistaan tukien muistuttaa asiasta ja tukea sen toteutumisessa. Jokaisen lapsen yhdenvertainen osallistaminen on mahdollista ja tämän edistäminen kuuluu kaikille.
Yhteisten mallien hyödyntäminen olisi tulevaisuudessa tärkeää, jotta eri toimijoiden välillä olisi yhteinen näkymä, josta saisi toivoa ja turvan tunnetta ”pirullisten ilmiöiden” edessä. Sellaisia lapsiin ja väkivaltaan nivoutuvat kysymykset väistämättä ovat.
Tanja Koivula, erityisasiantuntija, THL
Essi Julin, erikoissuunnittelija, THL
Kuvissa Tanja Koivula ja Essi Julin